Kausi aloiteltiin karhu jahdeilla, koiria oli juoksuteltu kesällä taas uhoiluista huolimatta vähänlaisesti, etenkin 11 vuotta käyvän Yrjön kuntoutus meni reisille heti alkuunsa anturavamman takia. Onneksi Yrjön poikaa Smirreä (>2v), ja Monnia (6v) kerkesi vähän malliksi töytäilyttää.
Kesän aikana kameroissa kävi varmuudella 7 eri karhuyksilöä, materiaalia siis näytti olevan ihan hyvänlaisesti, eikä tänävuonna ollut alueella pentuporukoita pyörimässä ristinä. Edelliskautena lopetinkin koko jahdin alkuunsa, kun seuran alueelta ei löytynyt kun kaksi pentuporukkaa. (ja lisäksi itelläkin oli kotona ”pentuporukka”)
Viikkoa ennen jahtia käytiin kiertelemässä Janskun kanssa alueen kaurat ja viriteltiin n 20 riistakameraa kuvailemaan sikin sokin kuvien toivossa. Tämän lisäksi oli tarkoitus nousta joka aamu liinaamaan lähi alueiden tiet, niin paljon kun aamussa kerkeää, lupien loppuun asti (5kpl). Myös tiet lanailtiin satunnaisesti, millon päivisin siihen virta riitti,ja lankoja vedettiin vähän hupasemmille paikoille noin 10km.
JAHTI ALKAA
Ensimmäinen aamu täynnä latausta, kamerat kuitenkin huutaneet hoosiannaa, ei yhtään nallen kuvaa ja karhut muutenkin kävivät koko syksyn vain satunnaisesti kauroissa, marjaa oli todella runsaasti. Tie lanauksella oli kuitenkin läminyt karhu, harmittavasti alamittainen, joku 9,5cm tassulla varustettu erauspurikka, ei sitä kehdattu rueta ajattamaan, ilmoitettiin kuitenkin muille että saivat aamuksi jahdattavaa.
Seuraavat pari päivää kuluivat hiljaisilla havainnoilla, karhut viettivät aikansa marjassa eikä mainittavia tapahtumia tullut, paras paikka tulee kuitenkin yllättäen ja niin nytkin, passailin tiellä, tutka toimi vaan mäen päällä, ja passipaikka oli rinteen alla, tässä vierähtikin tunti toista, välillä kävin yrittämässä puhelinta kenttiin, lopulta sainkin koiranpaikan kartalle ja se olikin 100m päässä tulossa kohti. Kipitin varmuuden varalta takaisin rinteeseen ja tien penkka heinikosta alkoikin kuulua läähätys, ajattelin että koirahan sieltä tulee mutta mitä vielä, pienehkö nallehan sieltä pomppasi niin pirun äkäseen tien yli, jotta kokeilin olla sitä nopeampi, ja olinkin, kerkesin vetästä rinnan edestä ohi ennen kun kerkesi vastapuolen pusikkoon. Tämä karhu jäi sinä päivänä saamatta, mutta möyhemmin syksyllä se saatiin Olli von kochin lottien upeaan päivän ajoon. hyvät on Ollilla koirat!
Elokuu alkoi vetää viimeisiään ja yleensä viikon tyhjänpyynnin jälkeen alkaakin meidän perän kaurahalmeilla tapahtua niin nytkin, illalla kuviin pärähti semmoinen mörkö että yöunet sai hyvästellä sillä sekunnilla, aamuyöllä kilometrin päässä toisessa kaurassa jälleen tuttu hahmo, vielä pisteenä iin päälle herra käveli päivämakuulle mennessään kaverin nuolukivi kameraan nyt oli tuhannen taalan paikka.
Päätin ottaa tälläkertaa ”varmanpäälle” kun alueessa oli myös 5 hirveä motissa, lähdettiin meille epätyypilliseen tapaan liinaamalla kahtelemaan makuuta, hirvet oli kuitenkin säkkäröineen sen verran että minut oli ainakin pelattu kebab kioskille jo monet kerrat, enkä ollut enää yhtään tietoinen minkä hajulle koira minua johdatteli, maastokin oli lopulta niin kovaa sienikuusikkoa ja jälki sykkyrä kun jäniksellä, epäilin keulamies Yrjön jo tulleen vanhuuden höperöksi. Yhtäkkiä koira rupesi vetämään ja haukkumaan ja kymmenen metrin päästä kuului raskasta töminää joka ohitti meidät sivusuunnassa, päästin Yrjön perään , epävarma kun olin, niin Monni ja Smirre takaisin autolle, niitä ei parane nyt karkuuttaa ainakaan kamelin perään.
Yrjön ajo paukutteli pois ensimmäisestä motista, tielle tullessa huomasimme että nallukkahan se on tien ylittänyt, samalla hetkellä karhu päätti vähän testata Yrjöä ja täytyy sanoa että entinen syömähammas on pehmennynyt käsiin 11 vuotta käydessään, no Monni ja Smirre matkaan ja karhu saa taas kyytiä töppösiin, nyt alkaakin olla jo hyvä suunta, passilinja odottaisi muutaman kilometrin päässä. Ja niin vaan 8km ja tunti myöhemmin aloitus kiljahduksista passissa alkoi paukkua, ja Jarno oli saanut vajaa 250 kiloisen nallen nurin, hieno hetki Jarnolle ja myös itselle kun saatiin nuorelle Smirrelle myös kaato.
Omat huudit hiljeni aika tyystin taas muutamaksi päivää ja kelitkin oli välillä turhankin märkiä, kolmas karhu kaatui Kolehmaisen Sepon lottien hyvään ajoon kajooseen, iso 200kg naaras, pojat olivat nytkin tänä aamuna ahkerana karhun kierrossa ja päätin lähteä välillä valmiiseen passiin, vaikka harvemmin tulee nykyään enää kerettyä. Otin passiksi 2,5km motin takalaidan purovarren, koirien haukku läheni ja kohta piti jo varmistinkin ottaa pois, tulee aivan kopiksi, lopulta rupeaa pusikossa vilisemään mutta eihän sieltä tulekkaan kun koiria, piru ovat vielä yöjäljellä ja menivät motista ulos 20m minusta, koirat menevät poispäin ja passeja huhuillaan uusiin paikkoihin, jään kuitenkin paikalleni, tässä luulisi olevan aika otollinen paikka kun kerta yöjälki kulki kauttani. Ja niinhän siinä käy että ajo lähti kaartamaan takaisinpäin, ajattelen että nyt on pakko olla jo karhu ylhäällä, ja tulee suoraan kohti. Taas on näkyvyyttä vaan mehtäkoneen ura ja varmasti ei ainakaan seisoskelemaan tule jäämään koirien vauhdeista päätellen. Kohta alkaakin läähätys kuulua ja karhu pomppaa uralle. Nyt en ota ennakkoa senttiäkään, vaan vetäsen kohdalle, ja juuri kerkeän ennen kun karhu on yli urasta, osaa ne aina tulla kovaa!. Karhu ei reagoi 458 win magin laukaukseen millään tavalla mutta 50m päässä purossa läsähtää ja koirat pysähtyvät, nuori urosnalle nurin. Koirilla oli halu löytää ja se näkyi taas tuloksessa.
Yksi karhu jäljellä ja olisi tämäkin rääkki tältä vuodelta ohi, 3 viikkoa painettu aivan täyttä. Muutamia kuvia tuli sadeöinä isohkosta karhusta mutta katsoin naaraaksi, ei oikein sitä huvittaisi jahdata tietentahtoen. No sitten pari aamua myöhemmin sattui haiseva jälki, alle 13cm eli voi olla samakin mutta kokeillaan kuitenkin, Monni ja Yrjö jäljille, yöjälki kiemurtelee, mutta jo kilometrin päässä alkaa riemun kiljahdukset, ajo jatkuu motista pois ja käymme taas jäljen tarkasteluun, nalle ajossa. Karhu valitsee samat linjat kun aijemmin ammuttu iso uros, ja taas kohtalokas passiketju muutaman kilometrin päässä edessä, tuuli on tällä kertaa kuitenkin karhun puolella ja nalle lähtee luovimaan pitkin passilinjaa ja kääntää taas suunnan lähtösuuntaan, ajo etenee hyvällä sykkeellä takaisin päin ja haukkutiheydestä voi päätellä että koirat ovat näöllä, ajo kiertelee ja kaartelee ja välillä näyttää että rauhoittuu vaan ei rauhoitu kuitenkaan, karhu palailee kohti lähtö aluetta ja lähestyy paria sivupassia, passissa pamahtaa, karhuun on osunut, odotan mutta koirat etenee, ajo jatkuu noin 800m jääden paikalleen noin 500m päähän passilinjasta, Yrjölle taas riittää, Monni jää urhoollisesti pusikkoon karhun kanssa.
Janskun kanssa lähdetään paikalle ja päästetään Smirre irti ja lähdetään kohti monnia, paikka on tiukkaa pusikkoa jossa näkyvyys vain ehkä 2 metriä, koirat rönkyvät ja kuulen kun karhu karjahtelee, piru taitaa olla vielä voimissaan, kokeillaan lähemmäksi mutta liukenee alta, pusikko on niin tiheää että koiratkin hävittävät karhun välillä, taas alkaa ulina mutta ei kestä, siirtyy taas 100m, koirat pyörii ja hyrrää mihin se hävisi, sitten alkaa parempi haukku, maisema avartuu tihukon keskellä hiukan, näkyvyys noin 10m, hiivimme janskun kanssa lähemmäs ja huomaamme karhun noin 10m päässä , karhu on meihin päin, nostetaan pyssyt, vähän aikaa on pelkkää ampumisen juhlaa ja karhu on nurin, Teen lopussa vielä ratkaisevan virheen ja ammun lopetuslaukauksen 458:lla perä irti olkapäästä karhua niskaan, pieni rokama peukaloon liipaisinkaaresta ja karhun nahasta bakteeri, joka vei myöhemmin pariksi päivää lasarettiin suonensisäiseen antibiootti hoitoon. mutta se on jo eri tarina.
Karhu on nyt nurin ja Monnille kolmas karhun kaato ja pennullekkin jo toinen, harmittavasti se oli se naaras 150kg mutta enää sille ei mahda mitään.
työskentely aika 2 tuntia 45min, ja matkoja 20 kilometriä.
Siinäpä oli karhun mehtuu, mehtuiden välissä vähän ajatin Smirreä yksin ja toisen kerran sisko Säpin kanssa, ihan kehityskelpoisia voisi hyvällä tuurilla tulla, myös kameroissa vilahti hyvänkokoinen naaraskarhu, eli tuottavia naaraita jäi vielä alueelle.Myös mualimalle mennyt velipoika on jo päässyt mukaan kolmeen karhun kaatoon ja pariin villisika kaatoon mutta niistä kertokoon omistaja itse jos mielii.
Lumikelit viivyttelivät taas , mutta ihan hyvin onnistui ketun mehtuu jo sulallakin, vaikka ei tätä hommaa näin harvan kettukannan alueella ole tullut juuri harrastettua, mutta alla kuvassa Monnin yhden päivän tulos, vaikka ei nämä meikäläisen koirat ole mitään kettuspesialisteiksi hiottuja, joskus onnistuu.
No tulihan ne hyvät lumikelit vihdoin, sulien ja karppojen jälkeen, kokeilen löytyisikö ilveksen jälkiä, olen jo melkein luovuttanut ajelun kun viime metreillä löytyy hyvät jäljet, jahti pystyyn, Monni ja Smirre yöjäljille, parin kilometrin pöperryksen jälkeen ajo päälle, ilves karkaa heti ensimmäisestä passilinjasta, ja kilometrin päästä toisestakin, otan smirren pois välistä kun jäi jälkeen. Monnin ajo on edennyt nyt noin 3-4km ja ilves simahtaa, alkaa taas se tyypillinen edestakas säntäily ennen lopullista ratkaisua, onko se tänään pystypaini, puu vai louhi, no louhihan se on. Koira jää louhelle ja riennän paikalle puolen tunnin pöperryksen päätteeksi, koira haukkuu louhessa ja ilves suhahtelee vastaan, näin iso louhi ja kissa sähisee onneksi aika lähellä, kurkkaan sisään ja siellä se illisteleekin hyllyn takaa, että vain pää näkyy parin metrin päästä, olipas tuuria. Hälytän pojat paikalle, koitan rassailla aikani mutta ei lähde, sitten kaveri rupeaa rassailemaan vähän taempaa, ja silloin osuu sopivasti killiä peräpuoleen ja päästään kaverin kanssa tykittämään piiput kuumiksi, ja koirien uran 14 ilves on nutullaan.
Syksy oli nyt vähän suurpeto painotteinen, mirrelle oli tarkoitus saada kettu nurin, mutta ensi saaliiksi tulikin 2 karhua. No myöhemmin onnistui myös se kettukaatokin 🙂
Pentu syksynä oli muutama hyvä ilves ajo ja louhelle merkkaus, harmi kun tuli nyt otettua kesken ajon pois, mutta jospa se vielä onnistuisi tulevina talvina mirkullekkin.
Eipä muuta kun kohti uutta kautta 2021 ja uusia haasteita!